kääpiösnautseri

kääpiösnautseri

torstai 31. maaliskuuta 2016

Pääsiäisjuoksut

Pääsiäistä kokoonnuttiin viettämään koko perheen voimin. Myös
koirat pääsivät juhliin mukaan. Vasemmalla on ennestään tutttu Otto 
(tanskalais-ruotsalainen pihakoira 6 v) ja keskellä edessä poikani Typy,
joka on chihuahuan ja venäjän toyterrierin risteytys, 7 kk.




Päät kääntyilivät karitsan paahtopaistipalojen liikkeiden mukaisesti...

"Näyttää äkkiä katsottuna ihan perheeltä. Typy vois olla Fannin ja Oton 
rakkauden hedelmä :)", kommentoi ystävättäreni Facebookissa.
No niin voisikin! 

Eilen Fannilla sitten alkoivatkin ensimmäiset juoksut. Jälkeenpäin
ajateltuna oli pääsiäissunnuntaina jo merkkejä ilmassa: Fanni oli Oton 
mielestä huomattavasti kiinnostavampi kuin ennen... Juoksut tulivat
aivan ajallaan, Fanni on nyt reilun 7 kk ikäinen.

Muutenkin hellyydenkipeä pikkuneiti on nyt erityisen hellyydenkipeä
ja luvalla sanoen - hyvin levoton...

Pinnille hankittu nartunsuoja on kyllä Fannin kapoiseen peppuun
liian iso, täytynee hommata nuorelle naiselle ihan oma.
Lemmikille.comissa on nartunsuojia joista varmasti löytyy oikean 
kokoisia. Tarjouksessa on jäännöskokoja Hurtankin nartunsuojista, 
mutta ne taitavat olla "vähän" liian suuria. 

Juoksuaikana, ja muulloinkin, kotiin tulee kaikenlaisia pieniä tahroja. 
BobMartinin tahranpoistoaine ja desinfiointispray ovat aivan 
mahtavan hyviä tuotteita. Käytän niitä muihinkin kuin vain Fannin 
tekemiin sotkuihin. Ne ovat turvallisia ja myrkyttömiä. 
Käy katsomassa alla olevista linkeistä:



Ihanaa huhtikuuta kaikille - rotuun katsomatta!







maanantai 14. maaliskuuta 2016

Onnea, Fanni!

Koiranomistajan elämä ei aina ole pelkkää juhlaa. 
Oksennukset karvalankamatolla, järsitty kaukosäädin, 
tuhottu sohva tai unenpöpperössä pissalätäkköön astuminen  
eivät aiheuta suoranaisia ilonkiljahduksia.

Joskus on huoliakin. Koira sairastaa tai on karkuteillä.
Ja joskus ne ovat ihan muuten vain vähän rasittavia.

Onneksi koirat ovat kuitenkin ja useimmiten ihan jokapäiväinen ja 
arkipäiväinen ilomme. Ulkoileminen kauniina, kevättalvisena päivänä voi
olla ihan yhtä juhlaa. Mikään ei ole myöskään ihanampi herätys
kuin pieni, karhea kieli korvassa... No kutittaa kyllä!


Vaan joskus voi järjestää oikein kunnon juhlatkin!
Meillä pidettiin pienet juhlat silloin, kun Fanni tuli meille.
Viikkoa myöhemmin tulivat vierailulle kummitädit. Toinen
kummitäti toi tällaisen hienon kummilusikan joka on nyt
sokerilusikkana. Kaiverruksia ei sentään tähän laitettu.


Nyt kun Fanni täytti puoli vuotta, tuumasin, että olisi kiva
kutsua tyttökavereita kylään. Joitakin tapaa useammin, joitakin
harvemmin ja koiran puolivuotispäivä sopi mielestäni vallan 
mainiosti hyväksi syyksi kutsua neitokaiset koolle.

"Siis meinaatko sä todella lähteä Lahteen asti jonkun koiran
syntymäpäiville???" Jotkut ei vaan ymmärrä.


Kattaukseen oli valittu sopivan tyttömäiset sävyt.


Tarjolla oli kanasalaattia, kuohujuomaa ja 
puolukkarahkahyydykekakkua. Fanni joutui tyytymään
melko tavanomaiseen ateriaansa, mutta lahjapaketeista löytyi
timanttien lisäksi myös herkkuja, joita Fanni sai Oton 
kanssa nautiskella illan mittaan.




Kaikkea ihanaa! Herkkuja, helmiä ja timantteja ja tietysti
kosmetiikkaa nuorelle neidolle...
Otto vietti 6-vuotispäiväänsä muutamaa päivää myöhemmin
ja koska se oli meillä edelleen talvilomalaisena, tehtiin 
Otollekin upea kakku:


Ota sydämen muotoinen piparkakkumuotti ja aseta
se lautaselle. Painele pohjalle yrjölänpuuroa tai esim.
riisiä ja vihanneksia. Laita päälle jauhelihaa, tasoittele
ja poista sydänmuotti. Koristele koiran tai
omien mieltymystesi mukaan!

Kevättalviset auringonsäteet leikkelin juustonkannikasta.
Kaapissa sattui olemaan raejuustoa, sitä ripottelin sydämen 
ympärille. Koska ruoka näyttää aina paremmalta, jos mukana 
on hieman vihreää, leikkelin tuorekurkkua pieniksi kuutioiksi. 

Kirjassa "Gourmeeta, perkele" kerrotaan
kaava, jolla jokaisesta annoksesta saadaan gourmet annos.
Kaavaan kuuluu se, että annoksessa on erilaisia tekstuureita,
mm. rapeutta. Sitä saatiim tähän pentunappuloilla.

Valmistusaika 10 min
Syöntiaika 20 s

Fannilla oli nimipäivätkin tässä hiljattain. Nyt ei sen kummempia
pirskeitä järjestetty, onnittelut ja muutama herkkukeksi riittivät.
Ehkä ensi vuonna...






tiistai 23. helmikuuta 2016

Aivan tyhmä talvirieha

Hollolassa oli joku ihmeen talvirieha minne kauhealla
tohinalla lähdettiin. Varmaan parhaansa yrittivät, mutta
näin koiran näkökulmasta ei kovin hääppönen tapahtuma.


Shettiksiä oli kolmin kappalein mutta arvatkaa vaan,
päästinkö Oton kanssa ratsaille... No ei tod.


Ihmiset valittivat että ei ole oikein kunnolla makkarat
vielä paistuneet. Niitä sitten odoteltiin. En ymmärrä
noiden makkaroiden päälle... En ole ikinä maistanut
enkä tule kuulemma ikinä maistamaankaan. Ihan hyvä,
pysyy linjat kunnossa. Otto sai pienen palan kun 
luulivat etten huomaa...


Oli arvontaa ja moottorikelkkailua ja kaikkea muuta
epäkiinnostavaa. Aikani kuluksi vähän räksytin, mutta
ei siitäkään kovin pitkään viihdykkeeksi ollut.


Onneksi lähdettiin Messilään! Vaikka ei saatu vapaana
juoksennella, päästiin napakelkkaan. Se on semmoinen
missä mies huutaa: "en jaksa, en jaksa!" ja nainen kiljuu
"Iiiiik, ei niin kovaa!" Tää oli hyvä.


Ottokin pääsi! Sama kiljuminen jatkui.


Tuolla taustalla häämöttää Enonsaari. Säikähdettiin
Oton kanssa että sinne asti pitää kävellä. Matkaa olisi
ollut sellaiset 2 km, mikä kuitenkin koiran kilometreissä
on n. 7,5 km. Nopeasti ynnäten olisimme Oton kanssa
juoksennelleet tuollaiset 15 km tällä reissulla, mutta 
onneksi porukka hyytyi, ja käännyttiin takaisin 
rantaan puolessa välissä. Tämä matematiikka perustuu
siksakin juoksemiseen, jota tekniikkaa suosittelen
lämpimästi myös teille ihmisille...


Otto se jaksaa noiden lumipallojen kanssa puljata.


Autolla päästiin kotiin ja siellä sitten nukuttiin -
ihan melkein seuraavaan aamuun asti.