Kannattaako ottaa sijoituspentu?

"Mulla on niin semmonen fiilis että Fannista pitää pitää erityisen

hyvää huolta kun koen, että huolehdin sinun koirastasi."

"Ai, minusta taas tuntuu, että tämä on sinun koirasi jota minä

sitten aikanaan saan lainata!"

Tällainen sanailu käytiin kasvattajan luona ensimmäisellä trimmauskerralla.

Minä olin tuo ensimmäinen puhuja ja kasvattaja toinen. 

Taitavat asiat olla ihan kunnossa!

On mukavaa, jos kasvattajalla on esim. Facebook -sivu, josta
voi seurailla pentueen kuulumisia.
Kuva: kasvattaja, Arja Niemijärvi

Fanni (Elenia) siskonsa Elegian kanssa
Kuva: kasvattaja, Arja Niemijärvi

Fanni on siis sijoitusnarttu.

Koiranpennun "sijoittaminen" tarkoittaa sitä, että pentu tulee ihan 

normaalisti omaan, uuteen kotiinsa, mutta palaa aikanaan kasvattajan 

"kotipesään" tekemään pentuja, jos kasvattaja niin haluaa.

Uuden koiranomistajan kannalta tässä on pari perustavanlaatuista hyvää puolta:

Pennun hankintahinta on edullisempi ja kynnys ottaa kasvattajaan yhteyttä

mahdollisten ongelmatilanteiden tai neuvottomuuden kohdatessa, on huomattavasti

matalampi kuin silloin, kun pentu vain haetaan, maksetaan ja toivotellaan hyvät elämät.

Se huono puoli on, että narttupentu lähtee sitten aikanaan kasvattajan luo

tekemään pentueensa ja hoitamaan ne, erossa ollaan pari kuukautta ainakin.
Jos tästä haluaa löytää positiivisen puolen niin se on tietysti se, että voi varata

itselleen vaikka hieman pidemmän lomareissun...

Hyvä kasvattaja on kiinnostunut sijoituspennun kuulumisista ja kehityksestä.
Kasvattajaa voi ilahduttaa vaikka tällaisella kuvalla!

Kasvattajan kannalta sijoituksen hyvä puoli on se, että koiralauma kotona pysyy 

yhtä pienempänä eikä pentua tarvitse hoitaa ja huoltaa kahtakin vuotta ja sitten

todeta, että ei tällä kannata / voi pentuja teettääkään. 

Joskus kasvattajalla käy huono tuuri; sijoituskodissa pennusta ei pidetäkään

niin hyvää huolta kuin on odotettu ja luvattu. Ruokinta voi olla huonoa, samoin

kohtelu. Paljon näkee myös juttuja siitä, kuinka kasvattajan ja sijoittajan

näkemykset eroavat toisistaan ja tulee riitaa ja erimielisyyttä kaikenlaisista

asioista. Meillä on käynyt hyvä tuuri.

Seuraavat neuvot antaisin sijoituspentua harkitsevalle:

Ota pentu vain hyvämaineiselta, rekisteröidyltä kasvattajalta. Älä

ota sijoituspentua kasvattajalta jolla on riitapukarin maine tai

jota luonnehditaan sanaparilla "vaikea luonne".

Tehkää sijoituksesta virallinen paperi, jossa yksiselitteisesti sovitaan

mitä jatkossa tapahtuu ja millä aikataululla. Sopimuksessa yleensä

sovitaan myös aikaraja sille, jonka kuluessa kasvattajan on teetettävä

pennut ja jonka umpeuduttua oikeus päättyy.
Muista, että sijoituskoira on juridisesti kasvattajan omaisuutta, omistusoikeus
siirtyy sitten aikanaan kun sovitut ehdot ovat täyttyneet.

Täytä omalta osaltasi sopimusehdot. Hoida rokotukset, turkinhoito,

ruokinta, hampaiden hoito, sosiaalistaminen ja kaikki muut ihan 

normaaliin koiran hoitoon liittyvät asiat tervettä maalaisjärkeä

käyttäen ja kasvattajan neuvoja ja ohjeita noudattaen.

Pidä aktiivisesti yhteyttä kasvattajaan, tutustukaa. Kasvattaja on

paras kaverisi sillä hetkellä, kun tarvitset neuvoja ja ohjeita 

pennun kanssa. Tämä lisää myös luottamusta puolin ja toisin.

Fanni 5 kk lempipaikallaan korituolissa

Sijoituspentu on aina kahden kauppa. Meillä ollaan tyytväisiä!

Onko toisenlaisia kokemuksia?

Onko muita vinkkejä tai ohjeita sijoituspentua harkitseville?

Että on kylmä!!!

Voi hyvä ihme... Aamulla mittari näyttää - 24 eikä se siitä

päivän mittaan paljon lämpimämmäksi muutu. Auto on jäässä,

mamma on jäässä, tassut on jäässä - kaikki on aivan jäässä.

Kun alkoi sataa lunta, kolasin takapihalle juoksuradan Fannille.

Takapihallemme kertyy aika paljon lunta ja pian ei pikkukoiraa

olisi nietoksien keskeltä näkynyt ollenkaan. Nyt voi siis valita joko

auratut väylät tai umpihangen, ihan kuinka tykkää.

Kovimmilla pakkasilla tarvitaan vähän vaatettakin. Koska Fanni

kasvaa vielä jonkin verran, suurimmat investoinnit tehdään vasta

ensi talvena. Automatkoille ja pikapyrähdyksille pihalla hankittiin

tällainen aivan upea timanttihuppari:

Kuvat Nanna Salmi

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira, Otto, kävi yhtenä päivänä

morjenstamassa. Otolla oli itse kudottu, mittatilaustyönä tehty

villapaita. Nämä tällaiset "kevyemmät" ratkaisut ovat käteviä viileissä 

sisätiloissa (esim. mökillä), autossa ja lyhyillä pihapyrähdyksillä.

Pinterestistä löytyy huima määrä ohjeita itse tehdyille vaatteille

TÄÄLLÄ

Lemmikille.comissa on lisää vuorillisia plyysihaalareita ja muitakin

takkeja alennusmyynnissä, myös "poikien värisiä".

Fanni on pienen kokoinen, 5 kk ja kokona on M. Pienten koirien ja pentujen 

omistajien kannattaa käydä nyt haalariostoksilla!

Vaateostoksille pääset tästä linkistä:

VAATEALE

Jokaisen vatteen kohdalta löytyy mittataulukko. Kannattaa mitata koira

tarkasti ettei tule ostettua liian pientä takkia tai haalaria,

Mukavaa, talvista viikkoa kaikille!

Ensimmäistä kertaa kampaajalla

"Voi kun se on pieni!"

"Voi kun se on karvainen!"

Nämä olivat kasvattajan ensimmäiset kommentit kun näki Fannin

ensimmäisen kerran sen koommin kun meidän koiraksi syksyllä lähti.
No onhan se pieni, 4,5 kg painava käppänen penikka, ja onhan se 

karvainen... Ihan vapaasti on saanut karva kasvaa, tassuja on vähän siistitty.

Tässä vaiheessa pahoittelen kuvien heikkoa laatua, musta koira sähkövalossa

ei ole se helpoin kuvattava... Eikä hetkeäkään paikallaan...

Lisäjännitystä aiheuttivat aidan takana olevat lajitoverit (mummo ja äiti 

muiden muassa), jotka pitivät äänekkään tervehdyskonsertin saapuessamme. 

Fanni luonnollisesti yhtyi kuoroon ja mekkala olikin hetken aikaa korvia huumaava. 

Rauhottuivat sitten...

Tällaisen karvakasan Arja sai käsiinsä. Olin ihan varma että Fanni putoaa

trimmauspöydätä jossain vaiheessa höseltäessään, mutta ei pudonnut.

Yllättävän rauhallisesti pentu suhtautui toimenpiteisiin muutenkin.

Salaisuus lienee Arjan tottuneissa ja varmoissa otteissa. 

Vähän otan kunniaa itsellenikin: Fannia on hoidettu sylin lisäksi myös

pöydällä: on harjailtu ja leikkinypitty, kammattu, tutkittu hampaita ja ronklattu 

niitä ihan muuten vaan ja kynsiä on hoidettu, milloin oikeasti, milloin leikisti.

Jahas, mistäs sitä alotettaisiin...

Homma aloitettiin nyppimällä pitkä pentukarva pois ja vähän pohjavillaakin

poistettiin. Pikimustan karvan seasta löytyi äidin perintönä sieltä, täältä, aivan

vitivalkoisia karvoja. Nyppimisessä vierähtikin tovi, mutta ei Fanni ollut

moksiskaan. Meillä ihmisillä aika meni mukavasti jutellessa.

"Nyppiminen on parhaimmillaan rentouttavaa ja meditatiivista - niin

ihmiselle kuin koirallekin", sanoi Arja. Uskon.

"Koiralle kannattaa opettaa kylkiasento trimmauspöydällä. Se mahdollistaa

turkin siistimisen ja trimmauksen ilman auttavaa käsiparia", neuvoi Arja.

Tähän asti oli mennyt aivan loistavasti. Ainoat ulvahdukset ja pikku pyristelyt

tulivat siinä vaiheessa kun nypittiin hännän juuresta. Kun Arja kaivoi 

trimmerin esiin ajattelin että tästä ei hyvää seuraa... Sähköhammasharjalla

totuttelu oli jäänyt väliin... Vaan selvittiin siitäkin. Kaulan ja kurkun 

seudulla ensimmäinen vetäisy aiheutti lievää paniikkia koirassa, mutta

sehän osoittaa vain tervettä itsesuojeluvaistoa. Korvien ja pepun ajelu

menivät aivan sujuvasti. Olin kyllä aika ylpeä pienestä koirasta!

(Ja Arjasta :) )

Saksilla siistittiin kyljet ja mahanalunen, jalat, tassut, parta ja häntä. Kun

katselin lopputulosta, huomasin, että herranjestas, meillähän asuu 

ihan oikea kääpiösnautseri!

Kun olimme lähdössä pois, velipoika Elmeri oli tulossa saamaan saman

hoidon. Tapaaminen ikuistettiin toki kameralla mutta... Samanlainen musta,

huiman paljon rotevampi kaveri vain!

Kyllä se alkaa kääpiösnautseria muistuttaa...

Ja näin poseerataan viehkeästi toinen korva pystyssä. Korvat

ovatkin nyt pieni murheenkryyni: kun pitkät karvat ajeltiin pois

ne tuppaavat nousemaan pystyyn... Eilen laitettiin ensimmäiset 

teipit. Ne pysyivät noin puoli tuntia... Korvat ovat tarkkailussa ja

vaikuttaa siltä, että onneksi nousevat pystyyn vain silloin, kun 

Fanni katselee ylös päin. Mutta varmuuden vuoksi teippaillaankin.

 Arja antoi hyvän ohjeen teippaukseen, mutta kyllähän tuo ne teipit

halutessaan pois saa... Onko vinkkejä ?

Nyt saa karva taas kasvaa, mutta pientä siistimistä on varmaan syytä

harjoittaa ennen seuraavaa "virallista" käyntiä. Lemmikille.comin

valikoimasta löytyy perustarvikkeita kotitrimmaukseen ja muuhun

turkin hoitoon:

Trimmausvälineet

(Championin trimmausveitset on kuulemma älyttömän hyvät!)

Muut harjat ja kammat

Vielä pienet hyppelyt pihalla, keväällä nähdään taas.

Kiitokset ja terveiset kotipesään!

Hyvää alkanutta vuotta 2016

Välipäivinä Fanni pääsi pienelle lomalle Mänttään. Vierailimme kummitädin,

Pian, ja hänen perheensä ja koirien luona. Mäntän Klubin takapihalla oli

ihan kelvolliset olosuhteet aamu-ulkoiluun.

Eikä sviitissäkään ollut moittimista! (Fannilla oli oma peti mukana,

tässä vain vähän poseerataan aamulenkin jälkeen). Mäntän Klubi on

upea ja tunnelmallinen rakennus jossa voi yöpyä myös lemmikin kanssa.

Kuvataiteista kiinnostuneen kannattaa vierailla Mäntässä - vaikka

näin talvellakin. Meidän vierailullemme sattui vaikuttava Anselm

Kieferin näyttely Gösta -museossa.
Serlachius museot

Tällä kertaa Fanni ei päässyt mukaan taidenäyttelyyn vaan jäi "mummokoirien",
Tainin, Ulla-Riikan ja Maisan hoiviin kotiin. Arvokkaat leidit hyväksyivät Fannin

porukkaansa hyvin, joskaan nyt eivät kauheasti riehaantuneet pentua 

viihdyttämäänkään. Ulla-Riikka, joka ei yleensä muista koirista kauheasti välitä,

pitikin yllättäen eniten seuraa Fannille ja löysivät yhteisen harrastuksen:

säntäillään pitkin pihaa ja haukutaan ohikulkijoita.

Haaveilin sellaisesta yhteiskuvasta... 

Tässä ne ovat, Taini ja Fanni. Taini vei sydämeni viimekesäisellä vierailulla

ja tämän seurauksena päätöksemme "ei uutta koiraa" horjui juurikin

Fannin verran. Ei siis Fannia ilman Tainia...

"No nyt oltas tässä sekunti"

Siinä sitä kuulkaa on, kun viisi ihmistä ja neljä koiraa viritellään aamulenkille

kiristyvässä pakkasessa. Oli mukava seurata kuinka hyvin Fanni osasi käyttäytyä

uudessa porukassa ja kuinka asiallisesti vanhemmat nartut siihen suhtautuivat.

Ensimmäinen tutustuminen oli tehty pihalla niin että kaikki saivat 

olla irti ja temuta vapaasti.

Välillä pitää istahtaa odottelemaan...

Tätä kirjoittaessa pakkanen paukkuu ulkona, toivottavasti kelit hieman 

lauhtuvat ja pääsemme nauttimaan ulkoilusta täysin siemauksin.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!