Suhteellisen pienen koiran kova pää voi aiheuttaa yllättävää
vahinkoa ja harmia. Tästä syystä meillä on nyt väliaikaisesti
kaksi koiraa: Fannilla on kaverina Otto, äitini tanskalais-ruotsalainen
pihakoira. Ja kyllä, kyllä vain, pihikset ovat aivan virallinen
rotu; niistä voit lukea lisää täältä:
Otto törmäsi lumipöllyssä emäntänsä nilkkaan ja kehräsluu
murtui. Siihen loppuivat ulkoilut. Vaikka jonkinlainen Siperiaan
karkoittaminenkin kävi mielessä Oton osalta, eihän se sitä tahallaan
tehnyt ja ikävältä tuntui ajatella, että aktiivinen, nuori uroskoira
joutuisi tyytymään rivitalon pihalla ulkoiluun monta viikkoa.
Päätimme ottaa Oton Fannille kaveriksi meille kotiin siksi,
kunnes emännän jalka taas kestää ulkoilua paremmin.
Oma huopa helpottaa mahdollista koti-ikävää.
Korituolejakin riittää kaikille!
Kotimme lähellä olevalla sorakuopalla kaverukset
voivat juoksennella turvallisesti vapaanakin.
Oton tyylinäyte:
näin otetaan kiinni lumipalloja!
näin otetaan kiinni lumipalloja!
Flexit ovat tietysti matkassa siltä varalta, että muitakin
ulkoilijoita ilmestyy paikalle. Kotiin kävellään pätkän
verran katua pitkin, sitä varten pitää olla hihnat myös.
(Lemmikille.comissa on muuten käppänöille ja
(Lemmikille.comissa on muuten käppänöille ja
pihiksille sopivia Flexejä tarjouksessa,
kurkkaapa TÄSTÄ koko valikoima)
Vanhemman koiran kanssa oleminen tekee pennulle hyvää.
Tässä Fanni joutuu toteamaan, että Oton pallo on Oton pallo,
Tässä Fanni joutuu toteamaan, että Oton pallo on Oton pallo,
eikä siihen ole nokan koputtamista.
Fanni ja Otto ovat tunteneet toisensa siitä asti, kun Fanni tuli
meille. Otto on selväpäinen ja reilu koira, joka on opettanut
nuorta neitoa koirien tavoille. Fannia kyllä ärsyttää ihan todella
paljon se, että Otto ei innostu leikkimään, mutta tyytyy kohtaloonsa.
Välillä pitää yrittää vanhempaansa komentaa ja kurmoottaa,
mutta Oton kulmahampaan vilahtaminen saa Fannin taas aisoihin.
Toisaalta taas molemmilta unohtuvat helposti opetetut asiat:
ruokaa odotellessa hypitään ja kiljutaan, samoin ulos lähtiessä.
Sitten vain laitetaan "lauma" taas aisoihin.
Eilen illalla köllöteltiin sulassa sovussa sohvalla ja molemmat
saivat tasapuolisesti rapsutuksia. Hiki vain tuppaa siinä kahden
koiran alla tulemaan...
Koirat viettävät nyt päivät keskenään kotona ja olen iloinen, että
voin olla huoletta ja turvallisin mielin.
Aina näin ei ole, ei edes perheen omien koirien kesken...
Jos teillä koirat tappelevat keskenään, lue täältä mistä se voi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!